torstai 9. heinäkuuta 2015

Päätön kärpänen ja katkennut sudenkorento

Sellainen heinäkuu. Juuri kun kesä tuli, huomasin ikävöiväni syksyä. 

Salaatissa etanoita. Toiveesta kasvaneita kukkia. Kuivia hyönteisiä, uusia kenkiä, kauhea kasa mustia vetoketjuja. 









sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kevään laulut


On ollut pitkään tylsää, harmaata ja alakuloista. Tänään löysin musiikkia, joka toi kevään sydämeeni. Vanhoja ja uusia kappaleita jotka herättivät kevään ja inspiraation. Kyyneleet silmissä kuuntelin ja olin iloinen siitä että kauniita melodioita on olemassa. Tässä onnellisuuspuuskassa sain aikaan ison pinon luonnoksia tulevia näyttelyitä ajatellen. Voi kevättä, olet kohta tällä.
 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluilua












Värikästä ja laiskaa joulua








perjantai 21. marraskuuta 2014

Näyttely

Tässä kuvia ja tunnelmia näyttelystä. Huikeita juttuja on koettu ja paljon tarinoita kerrottu. 



























lauantai 25. lokakuuta 2014

Lokakuu

Jouluilen ja teen näyttelyä. 

Meitä on neljä naispuolista ihmisrauniota kasaamassa näyttelyä galleria Ars Novaan. Hienoa ja raskasta. Kahlailen kirppiksiä hienojen vanhojen kehysten toivossa ja onpa niitä jo iso kasa. Iltaisin maalailen ja ompelen nukelle hiuksia päähän. Nenän valmistamiseen meni puolitoista kuukautta. 
Aiheutin kai pahaa mieltä elämällä taiteilijaelämää liian pitkään yhtäsoittoa. Jonain päivänä haluan taiteilla vain. Päätän sen nyt. Haluan luoda maailman täyteen kauniita asioita. Ei minusta ole ihmisten kanssa olemaan. 

Jotenkin minun osaltani tämän näyttelyn teemaksi kiteytyy naisena olemisen vaikeus ja se miten hyvässä voi olla pahaa ja pahassa hyvää, rumassa kaunista ja kauniissa rumaa. Toivottavasti saan jonkun tuntemaan jotakin. 
Yritän kirjoittaa jotain iloista, ihanaa ja elämänmyönteistä pienellä kitkeryystvistillä, mutta pyyhin vain tympääntyneen hajamielisiä lauseita pois ja taas pois. Tänne on vaikea kirjoittaa. Elämä on muuttunut paljon blogin olemassaolon aikana, ehkä et sitä huomaa, tai eihän elämä ole muuttunutkaan vaan minä. Minä valitsen maaleja ja lattioita, leikkaan kuteita ja teen joulua, ompelen ja ompelen, sisältä olen välillä niin tyhjä että voit puhaltaa korvaani ja kuunnella kun nurkissa ujeltaa. 
Miulla oli paljon kaikenlaisia ajatuksia näyttelyyn. Töitä jää enemmän kesken kuin valmiita tulee, moniin töihin en ollut riittävän kypsä. Jätin leikellyn kirjan, aurinkopitsin, geenikartan ja paljon muuta vinttiin keskeneräisenä. Joidenkin töiden kanssa kypsyin tehdessä. Uskalsin poiketa omista säännöistäni ja onnistuin. Uskalsin leikata nukelta rumat silmät irti ja tehdä siitä kauniimman. Haluan tehdä enemmän nukkeja tässä elämässä. Se oli niin vaikeaa. 
Se että jouluilen ei ole mitenkään hengellistä tai edes niin, että odottaisin jouluaattoa. Aika lokakuusta jouluun merkitsee miulle jouluiluna turvaa. Maailma ei pimenneinä aamuina ja iltoina ole avoin ja mahdollisuuksia täynnä ja se on helpottavaa. Kun ulkona on pimeää, on koti valoisa pieni nurkka jossa olla turvassa itsensä kanssa, antaa luvan nauttia valmistaikinoista ja pelata kännykkäpelejä. Jouluilu on lämmin mielentila, lupa mennä sängyn alle piiloon, olla epäsosiaalinen, sytyttää kynttilä ja ajatella muista hyvää. 

Tänään tein itse piparkakkumaustetta. Huomiselta toivon yksinoloa ja hiljaisuutta. 








sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Raakoja tomaatteja ja paljon menoja.







Näyttelyyn on enää reilu kuukausi. Matkustelen ja kuuntelen ihmisiä, yritän olla itse ihan hiljaa. Kyllä tämä tästä, on taas jotain jota odottaa. 

Likainen takka, uusi savupiippu. Jotenkin en välitä kodista näinä päivinä. Ompelin viikunoita, naamiaispukuja ja eräitä rumia lintuja. Kaikki niin vaikeita asioita. 





perjantai 12. syyskuuta 2014

Syyskuu.

Hämmästelen ajan kulumista, teen rumia töitä näyttelyyn ja ostelen värikkäitä esineitä kodin täytteeksi.